Leena Fofonoff:
Pââ´zzjoo´ttiprää´zneǩ 27.8.-29.8.2010
Mõõnni neä´ttellooppâst leäi ortodoksi jõnn pââzzjoo´ttiprää´zneǩ. Tõt prää´zneǩ aa’lji piâtnõc Njeä´llmest da puuđi pâsspeei´v Njauddmest. Sue’vet leäi prää´zneǩ Če´vetjääurest. To´ben le´jje jiânnai pââ´zzjoo´tti juõ´ǩǩå´rnn Lääddjânnmest, Taarrâst, Ruõššjânnmest da Virost. Virost leäi puättam kue’htt Setukaisneezzan da sij laullu Če´vetjääu´rest pei´vvprää´znǩest. Joordam što sij laullu Njeä´llmest še.
Pei’vvprää’zneǩ aa’lji õudduooumâž Veikko Feodoroff tiõrvvpue’ttemmainnsin. Škooulnee’ǩǩin da jee’res oummin leäi programm: Siõm päärna laullu kue´htt laulli sää´mas, mij siõriim kaa’ddrel, Juuso leu’ddji. Hannele da Leena lo’ǩǩe Hannele ǩee’rjtum “Muu Sabmi 2030” mainnâz.Vuâǯǯaim kuullâd võl garmanšeeǩǩ soittmuužž, Mauri Mahlavuori laauljoukk lääulai muädd mooččâs laulli, metropoliitt Panteleimon da Taarr papp e´čč Johannes pu´htte tiõrvv-vuõđid. Leäi hää´šǩ vuei´nned tobbdsid- diakoni-Olli koozz mij le´jjiim tobdstõõttâm Ruâvnjaarǥâst ko mij le´jjiim kaiddõsškooulâst ǩeässa. Tiiǩ le´jje puättam jiânnai paapp, õhttsi´žže 11. Oulu metropoliitt Panteleimon lij jååttam mealggâd juõ´ǩǩ ee´jj tääi´ben. Če´vetjääu´rest šluu´žb leäi ku´ǩǩ da prizeešja vuõiti vä´ldded vuâstta metropoliittast le´be takai paappâst. Cee´rkvest le´jje jiânnai oummu, puk jie čaakkâm ni cee´rkav siizz.
Akatistos leäi jeä´ǩǩää viiđ ääi´j ceerkvest. Tõ´st mušttlet jiânnai pâ´ss Treffan Peäccâmnee´ǩǩ. Tõn maŋŋa aa´lji seminaar, koonn teeman leäi pââ’zzjoo’tti- ǩii tõt lij? Õhtt professor, e´čč Pentti Hakkarainen da e´čč Slava Skopetsk mainnste da si´jjid leäi miõllǩiddsaž ku´vddled.
Ši´ljju leäi ciâggtum kue´tt, ko´st kaaupše mää´rfaid, meäkkai vi´lǧǧesleei´bid, čee, kaa´ff da limonaad. Õõudap ii´jji mij leä´p siõrrâm da ǩeâšttam reeddast lâša tän vuâra mij le´jjiim se´st: e´pet setuneezzan laullu da samai hää´sǩ leäi kuullâd ko Panteleimon da e´čč Slava le´jje solistin Mahlavuori laulljooukâst! Looppâst kuuliim õõut leeu´d.
Prää´zneǩ juättkji võl Njâuddmest pâ´sspeei´v tue´lää. To´ben leäi čää´ʒʒ pââ´zztumus jokkreeddast. Panteleimon ci´sttji tõn pääi´ǩ, koozz puõ´tti ee´jj rue´ǩǩe n. čue´đ oummu paaʒʒtõõzzid. Tän pääi´ǩest da Pâččjooǥǥ suõllust ka´ǯǯe pââjas ääu´din tõid taautid. Lij mie´rr ruõkkâd o´đđest tõid čue´tt sämmlai paazztõõzzid 2011 ǩeässa, tõt le´čči ju´n piâtnâcan.
Hå´t-i ij abrram, leäi kuuitâǥ kõõlmâs di leäi šiõǥǥ juukkâd puõ´lli kaa´ff prää´zneǩ looptõssân.
Hannele Fofonoff:
ulkona
Eilen meillä oli kolmen oppitunnin pituinen koulupäivä ja olimme koko päivän ulkona. Siinä oli joku idea, että piti päästä lentokoneeseen ja siihen liittyi tehtäviä. Yksi oli semmoinen, että limsakorit oli laitettu peräkkäin ns. lautaksi. Sitten meidän piti liikkua sillä toiseen päähän siirtämällä viimeinen kori ensimmäiseksi. Välillä me menetettiin koreja ja seisottiin ahtaammin lautan päällä. Jotkut tulivat joskus sokeiksi ja joillekkin tuli palovammoja niin että kahden oppilaan toiset jalat sidottiin yhteen.
Oli niitä muitakin tehtäviä; muodostaa pyramideja eri tavalla ja silmät sidottuina saada yhteen sidotusta suopungista muodostettua kuvio, missä on neljä kulmaa ja jokaisessa kulmassa on yksi oppilas, yksi oppilas keskellä ja yksi oppilas kahdella eri sivulla. Oli vähän kylmä sää, ihan vähän tihkutti vettä ja tuuli koko ajan. Ei mikään paras sää olla melkein kolme tuntia ulkona. :p
Leena Fofonoff:
Kripari
Olin tosiaan kriparilla Rovaniemellä (tai itse asiassa Paavalniemesssä) elokuun ekan viikon ja se oli tosi kiva viikko kaikenkaikkiaan!:-) Meitä oli siellä 18 leiriläistä, poikia yli kaksinkertaisesti enemmän kuin tyttöjä ja kunhan parin päivän alkukankeudesta selvittiin eikä oltu enää niin tiiviisti omissa, tutuissa porukoissa, vaan oltiin yhdessä, niin leirillä oli ihanaa! Meillä oli paljon erilaisia kivoja pelejä mitä pelattiin yhdessä ohjaajien johdolla ja kaikilla oli luultavasti hauskaa niitä pelatessa : D Niin ja olihan meillä sitten niitä oppituntejakin.. Meille opetettiin mm. mitä on synti ja me käytiin läpi sakramentteja. Oppitunnitkin oli ihan mukavia, kun niillä keskusteltiin eikä ollut ihan samanlainen meininki kuin koulun oppitunneilla. : ) Lisäksi meillä oli muutama kiva demo. Oli häät, kastejuhla ja hautajaiset. Eli me käytiin ihan konkreettisesti läpi, millaiset ne palvelukset oikeasti on ja muuta sellasta. Ne oli kyllä kivoja, vaikka me ei ketään oikeasti kastettu ja haudettu X) (Kastettiin hyvännäköinen jääkarhu ja pieni nukke haudattiin.) Sitten kun oli sitä vapaata-aikaa, niin me pelattiin sulkapalloa ja mölkkyä ja heitettiin tikkaa. : D Niin ja pelattiin me sitä, hmm.. petangiakin. Vai mikäs sen yhden pallopelin nimi oli? Joku petangi se oli X)
Ekana kriparipäivänä tuntui, että ei ikinä tutustu muihin leiriläisiin kunnolla, kun jokainen on omassa porukassa ja ruokailussakin kaikki istui hiljaa ja söivät vaan. Viimeisinä päivinä asiat oli ihan toisin: ruokaillessa ei kuullut edes omia ajatuksiaan ja päätösliturgian aikana tuli tosi haikea olo, kun tiesi, että nyt se on ohi. Oli kyllä mukava viikko ja mieleen jäivät sekä ihanat ja hauskat kuin ne vähemmänki kivat asiat : D Ja jos viikon aikana tarvitsi tutun kaverin juttuseuraa, niin olihan siellä Almira, Aaro, Pete ja Martti samalla leirillä! Ja Aka ohjaajana, niin ei sen puoleen : )
Anna-Katariina Feodoroff:
Neʹllj inned vâʹl…
Huhhuh, lij eʹpet mõõnnâm kuʹǩǩ äiʹǧǧ mõõnni vuârast, ǥu ǩeeʹrjti tiiʹǩǩ!
Ǩieʹsslueʹmm lij sõrgg mõõnnâm, pâi neʹllj inned teänab. Jåʹttlanji lij kâʹl mõõnnâm! Jiânnai jåʹttluben, ǥu mõõnni ǩieʹssen. Mâiʹd-ba leäm tueʹjjääm… Na, mon leäm šeellam kueʹl õõut vuâra, PÂI õõut vuâra, jiõm-ǥa ni vuäʹʒʒam ni mâiʹd. Leäm leämmaž tueʹjast, kueʹhttan pääiʹǩest. Nuʹbb tueʹjj piišti neäʹttel da tõt leäi Ruäʹvnjaarǥast leirrjååʹđteen kriistlažmättleeirast (jiõm tie mii tõt lij säämas). Toʹben leʹjjim mõõnni neäʹttlest. Tõt tueʹjj leäi kâʹl hääʹsǩes, lešâ še loʹsses. Toʹben leʹjje meälggâd jiânnai nuõr, sõrgg 20! Piâttar leäi še toʹben, lešâ ij tueʹjast, son leäi mättʼtõõtmen da tõt meiʹnn, što suʹst lij prääʹzneǩ sueʹvet peiʹvven.
Nuʹbb tueʹjj muʹst leäi preedlaipõõrtâst. Tõt piišti määnpââi. Tõʹst õõlǥi še čuäʹjted ceerkav turistid. Lij hääʹsǩes mainsted turistid saaʹmi pirr tâʹl, ǥu sij haaʹlee tiâttâd ääʹ ššid da koʹčče håʹt mâiʹd. Pukin hääʹsǩmõs lij, ǥu sij lie nuʹtt “Waaau! Oikeasti?! Aivan upeaa!”. Tõt vuäʹʒʒ pueʹrr miõʹlle.
Hmm… Mâiʹd jeeʹres. Na, mon leäm leämmâž Ruäʹvnjaarǥast da Taarâst jeäʹn årnn dnõ. Leäm (lešâ na jeäʹnn lij) vuästtam muʹnne täʹvvrid Âvvla, ǥu mon seerdam tok vuõssârggen, ǥu škooul älgg. Siõmmna põõlâd, lešâ pueʹrr miõlin õõlǥči tiâttlõs ältteed.
Ååʹn pueʹrr nâʹkkrid!
Anna-Katariina Feodoroff:
Ǩieʹs årra
Nanuu, de täʹbbe leäi muu mââimõs peiʹvv Čeʹvetjääuʹr škooulast. Tuõđđstõs leäi puerr da vuõččum še kõumm stipend. Mij soittjiim täʹbbe tõn “Vuejjai” -laaul da kuʹllem, što ǩeäʹk-ne leʹjje reäkkam, ǥu tõt leäi leämmaž nuʹtt mooččâd! Tõt vuaʒʒai muu samai leklvizzen.
Čâhčča Âvvla, lešâ ååʹn lij lueʹmm! Lešâ muʹst peʹštt tõt ååʹn pâi nuʹtt lååi peiʹvved, ǥu alttääm tueʹj Säʹmmlai ärbbvuõđpõõrtâst sõrgg. Õuddâl tõn mon kuuitõǥ jeäʹlam Kirkkonjaarǥast da leäm toʹben muädd peiʹvved jeäʹn årnn dnõ.
Mâiʹd jeeʹres mon tueʹjjääm ǩeässa… Hmm. Na, mon leäm nazvaanin, aǩǩõõssâm oummid, leäm ålggan, leäm jeeʹres tueʹjast neättel da vuastâm ođđ škooulǩeeʹrjid da tiâttlõs håʹt mâiʹd-ne. Ǩieʹssest vuardâm še tieʹrmes da ââbr. Nåkam jõnn ââbr! Räǩstam nåkkmid.
Ǩiess lij mõõččâd. Hääʹšǩes ǩieʹs pukid!
Võõnâs vuârdd, što piâss čäcca.
Leena Fofonoff:
Ǩie´sslue´mm
Nu´t-a tõt škooul puuđi tä´bbe. =) Prää´zneǩ leäi tue´lää da toben leäi mäŋggnallšem programmid. Toben leäi tiivtid, õhttsažlaulluid, Oobbâs laullai vue´jjai-läuul akustisena versiona, Henry da Valtteri laulle säämas õõut lääul da lääddast nu´bb laull. Venla leäi nuu´bb laullust mieldd še. Leäi še muädd mainnâz.
Åå´n lie muädd mään luõvâz da vuäitt pâi rämmšed ǩie´ssest. Da tõt lij sami siõttâl!=D
Leena Fofonoff:
Sapadere Canyon mä´tǩǩ
Na, jõs åån ǩeerjtečči siõmna tõõn Sapadere Canyon mää´tǩ pirr. Mij vue´lǧǧiim ääijeld, nu´t lååi ääij bussin. Seämma mää´tǩest mij kõ´lljiim moskeijast da pääiklaž piââr dååma. Moskeija leäi sami mooččas da vue´ppes mainsti mijjid mä´htt oummu põõzzõõđe ouddâl ko sij mânne mo´lidvâ´stted. Vue´ppes mainsti mijjid še što mähtt oummu mo´lidvâ´stte: mâid sij särnne da tue´jje. Moskeija šeeljast le´jje jiânnai appelsinmuõrid da Veikko noorri mijjid appelsiinid. Tõk appelsiin lejje njää´ljes!!:p Toben piââr dååma mij tobdstõõđiim sij silkkitehtaseen da toben vuõiti vuästted šaarfid yms.
Kanjoni leäi sami pue´rr! Vuõššan mij väʒʒiim moostast da ǩiõččiim tõid maisemid da tõn maŋŋa mij poorriim poorrâmpääiǩest. Ah, toben pâi leäi nu´t mooččad. Da tiâtlõs reiss leäi sami puerr da juõǩǩkast leäi hää´sǩ!
Almira Gerasimoff:
ihana loma
Jos nyt mäki tässä vähän kertoisin meijän lomasta vähän.
Mun mielestä kaikista hauskinta oli jeeppi safarilla (ois kuski saanut ajaa vielä lujemminki)
Käytiin siellä damlatas tippukivi luolassa, siellä oli aika siistii. Näin siellä katossa lepakonki!
Ensimmäinen päivä oli aika raskas kun matkustettii koko päivä.
Aamu yheksältä lähettiin sevetistä ja seuraavana aamuna viideltä oltiin Alanyassa.
Onneksi koko viikko oli lämmin ja aurinkoinen, kertaakaan ei satanut vettä.
Kaikki ihmiset oli niin mukavia ja rentoja.
Sitten näin tietenkin sellaisen ihanan ihmisen kun Tamer.
(matkaoppaat tv-sarjasta tuttu)
Pyysin tamerilta nimmaria poskeen mutta se ei suostunut antaan ;<
Sano että en pääse turkista pois ja poliisit ottas mut kiinni 
mutta käteen se suostu nimmarin antaan.
Leena Fofonoff:
Lomakuulumiset Turkista<3
Niin sekin matka päättyi aivan liian aikaisin. Viikko oli liian lyhyt aika tutustua kunnolla Turkkiin, mutta tarpeeksi pitkä, jotta sitä tulisi ikävä. Vasta maanantai-iltana kotona tajusin, että olen nyt Suomessa ja opintomatka Turkissa on oikeasti ohi. Turkissa oli niin paljon erilaisempaa kuin Suomessa. Kasvillisuus oli ihan erilaista: oli isoja palmuja ja muita erikoisia puita, paljon erilaisia kukkia ja pensaita yms. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja hauskoja. Ravintolassa tarjoilijatkin viihdytti asiakkaita tanssimalla ja laulamalla ja hauskuuttamalla muutenkin. Vessat toimi ihan erilailla, koska Turkissa ei ole samanlaista viemäriverkostoa kun Suomessa, eli papereita ei saanut heittää vessanpönttöön vaan ne piti laittaa roskikseen. Ei ollut vaikeaa totutella tuohon, mutta takaisin tavalliseen tapaan tottuminen veikin aikaa puolitoista vuorokautta!
Turkkilainen ruoka oli hyvää ja mun mielestä annokset melko suuria. Tilasi mitä tahansa, niin aina ensin alkupalana tuotiin pöytään sellanen iso, vastapaistettu leipä ja lisukkeita siihen. Sitten, kun tilatut ruoat tuotiin pöytään, niin ne oli useasti kahdella eri lautasella. Toisella lautasella oli se tilattu ruoka pienten lisukkeiden kanssa ja toisella pikkulautasella oli riistiä, perunaa, kurkkua, porkkanaa ja jotain muuta vihannesta.
Sää suosi meitä koko viikon. Aurinko paistoi muistaakseni joka päivä(vai oliko joku päivä vähän pilvisempi?!) ja vain pari kertaa tihkutti vettä koko viikon aikana! =) Ja Turkissa oli TOSI lämmintä!! Olikin pieni shokki palata takaisin tänne kylmään Suomeen.. (:
Meillä oli paljon mukavaa ohjelmaa koko viikolle: maanantaina tervetulotilaisuus, tiistaina Sapadere Canyonin retki ja Hamamissa(turkkilainen sauna) käynti, keskiviikkona käytiin Troijan vesipuistossa ja illalla oli turkkilainen ilta hotellilla, torstaina oltiin jeeppisafarilla ja toisessa turkkilaisessa illassa, perjantaina osa shoppaili ja osa oli meren rannalla uimassa ja illalla osa naisporukasta lähti kauneusiltaan(kampaamoon, manikyyrille ja pedikyyrille) ja lauantaina meillä oli opastettu shoppailukierros.Viikkoon mahtui siis paljon kaikkea mukavaa ja mielenkiintoista!
Melkein kaikki paloivat Turkissa, osa vähemmän ja osa enemmän. Omaksi yllätyksekseni en itse palanut paljoa, vaikka olin varautunut siihen. Kaikilla oli hauskaa jokaisella retkellä ja jokainen nautti varmasti matkasta. Me tytöt ainakin taisimme jäädä kaipaamaan Turkkia hyvinkin monesta syystä ja haluamme sinne uudestaan(niin pian kuin mahdollista!)Ne kaikki ihmiset vain olivat niin ihania ja hauskoja, että.. Ja oli mukavaa käydä ostoksilla vielä kahdentoista aikaan yöllä(sitäpä ette pysty tekemään Suomessa!) ja syödä myöhään ulkona.
Turkkilaiset kauppiaat taisivat jäädä kaikkien mieleen. ” Tule täne, halpa hinta, hyvä laatu! Teille Anttilan hintaan!” Jos kysyi hintaa vastattiin: “hyvä ja halpa hinta” tai ” Don´t think a prize now! We can meake a bisnes!” (Tai jotain tuonsuuntaista..) Lisäksi turkkilaiset kauppiaat olivat oikeita bisnesmiehiä! Menimme kerran Akan ja Almiran kanssa katsomaan vain löytyisikö kaupasta yhdelle meistä mekkoa tai T-paitaa. Noh, olimme viettäneet kaupassa pitkän tovin ja lopulta lähdimme sieltä mukanamme neljä eri vaatekappaletta mukanamme!!(yhteensä :p) Myyjä oli saanut taivuteltua meidät tekemään ostoksia. Niin ja, se tinkiminen ei tuntunutkaan koskaan luontevalta, vaikka olinkin yrittänyt sitä pari kertaa =)
Mieleen jäivät myös ravintoloiden työntekijät, jotka hankkivat asiakkaita syömään. He vaan pysäyttivät sinut kadulla ja puhuivat jotain: “Anteeksi. From Finland? Let me tell you something. Täälä on hyvä ruoka ja halpa hinta. Come and look, I´ll show you our menu…” Yhdessä ravintolassa eräs Antti Tuiskun näköinen mies viihdytti meitä laulamalla: “Aurinko paisttaa ja vettä sattaa, taittaa tulla kesä..” Mutta loppuun hän lisäsi aina:” Anteeksi, ei sada vettä!” X) Turkissa ei voinut kävellä rauhassa kadulla, sillä kauppiaat ja tarjoilijat huusivat koko ajan jotain ja pyysivät tulemaan peremmälle.
Mieleen jäivät myös Turkin halvat hinnat. Kaikki oli oikeasti halvempaa kuin Suomessa. Eräässä kauppakeskuksessa sait puseroita yhdeksällä liiralla(n, 4.5 euroa) ja farkkuja n.kahdellakymmenellä liiralla(n.10 euroa) Eivätkä ne muut tuotteet olleet myöskään kalliita.
Kirjoittamista tästä matkasta olisi niin paljon, mutta kaikkea ei viitsi eikä ehdi kirjoittaa yhdellä kertaa. Ehkä myöhemmin minä (tai joku muu?!?)kirjoittaa lisää esim. Hamamista, jeeppisafarista tai matkamme muista mukavista hetkistä? Nyt on kuitenkin nähty napatanssijoita, käyty Hamamissa, kuultu useasti päivässä muslimien rukouskutsu, laskettu hurjimmista liukumäistä koko elämän aikana, ratsastettu kamelilla, uitu meressä ja maistettu sitä suolavettä, oltu jeeppisafarilla ja tingitty kaupassa. Kaikenlaista sitä ehti kokea viime viikon aikana. Luokkaretki Turkissa 23.-31.5.2010 oli aivan ihana ja mieleenpainuva kaikin tavoin. <3
merenranta illalla. Huomaa kaunis auringonlasku!(:
kuva: Almira Gerasimoff
