Almira Gerasimoff:
Kirjekaverit
Harrastan kirjeenvaihtoa ulkomaalaisten kanssa. Se on oikeastaan aika mukavaa kun saa oppia muiden maiden kulttuureista ja tavoista. Ja samalla kirjekaverini saavat oppia saamelaisuudesta ja suomalaisuudesta. Minulla on oikeastaan kirjekavereita joka puolelta maapalloa, mutta eniten taitaa olla Koreasta. Korealaiset ovat hyvin mukavia ja heitä kiinnostaa hyvin paljon Joulupukki ja Rovaniemi 
On sitten mukava niille aina kertoa kaikkea. Kiira Korpikin on kuulemma kuuluisa siellä Koreassa päin. Kirjekaverini lähettävät yleensä myös minulle pieniä lahjoja, ja muistan myös lähettää heille salmiakkia ja muuta kivaa.
Anna-Katariina Feodoroff:
Oobbâs
Mee´st lij škooulast åå´n musiikkjoukk “Oobbâs”, ǥu nju´hččmânnust lie Sää´mnuõri čeä´ppvuõđpeei´v Ruä´vnjaarǥast. Mee´st lie hä´rjjtõõzz määŋg vuâra neä´ttlest. Muu miõlâst tõt lij samai hää´sǩes! Mon lääulam tõ´st, lešâ haa´le´ččem siltteed soittâd piano le´be kitara, lešâ leäm čuu´t lää´šǩes hä´rjjtõõllâd jiõččânji. Tõõ´nn diõtt haa´le´ččem, što mee´st le´čči škooulâst muđoi še näkkam musiikkhååmm, lešâ ij mee´st äi´ǧǧ rii´tte tõõ´zz…
Leäm kuuitõǥ äi´vv älššas tän pirr!
Almira Gerasimoff:
Mij liikkumuščiâss
Täʹbbe meeʹst lij hääʹsǩ liikkumuščiâss, ǥu mij njalõõttâp.
Meeʼst lie jiõŋŋpällharjtõõzz Määššain. 
JEEE!
Juuso Fofonoff:
Pâzzlâšttampeiˈvv
Pâzzlâšttampeiˈvven škooulpäärna čiõrstâˈlle täˈst:D
Aaro Fofonoff:
Mii-nee jännä
Nåkam lij tät luâtt skooul seeljest. Miâlggad jännä , avi ??
Anna-Katariina Feodoroff:
ONL:n leirinohjaajakoulutus Puroniemessä
Olin Ortodoksisten Nuorten Liiton järjestämässä leirinohjaaja koulutuksessa Puroniemessä 12.–14.3.2010. Lähdin koulutukseen Rovaniemeltä junalla Ouluun aamulla yhdeksään aikaan, Oulussa olin ennen yhtä. Matka jatkui puoli kahden aikaan muiden lapista lähtevien kanssa. Perillä Puroniemessä olimme illalla hiukan ennen seitsemää.
Osallistujia koulutukseen oli lähes 40, ortodoksisia nuoria ympäri Suomen. Tahdoin lähteä koulutukseen, koska olen saanut töitä kristinoppileiriltä kesällä. Sinne vaadittiin koulutus.
Leirillä tosiaan vallitsivat leiriolosuhteet: oli ulkohuussi, jossa oli neljä koppia, ei ollut suihkua, vaan rantasauna, ei vesikraanaa käsien pesuun, vaan käsidesipumppuja. Ja koska nyt eletään paastoon aikaa, ei ollut liharuokaa, vaan esim. tomaattikeittoa, tonnikalalasagnea ja kasvissosekeittoa. Tortillakastikkeessa saattoi olla jauhelihaa, mutta en muista oliko vai ei. Ruoka oli kuitenkin hyvää! Oli aivan ihania juustosämpylöitä.
Koulutuksessa opimme, mitä ohjaajalta vaaditaan: auktoriteettia, sosiaalisia taitoja, joustavuutta, kärsivällisyyttä, ym. Opimme myös uusia leikkejä, ensiapua ja ryhmätyöskentelyä. Meillä oli myös ehtoopalvelus ja viimeisenä päivänä kävimme Rautalammilla liturgiassa. Sen jälkeen palasimme Puroniemeen, söimme lounaan ja joimme kahvit, pakkasimme ja ennen yhtä lähdimme takaisin Ouluun, josta jatkoin matkaa kaverini kanssa Rovaniemelle päin.
Päivät olivat pitkiä, opin uutta, oli hauskaa, tapasin uusia ihmisiä, mutta pakko myöntää, että olin onneni kukkuloilla päästessäni pesemään kädet, käymään suihkussa ja sisävessassa…
Almira Gerasimoff:
Meidän bändi
Koulussa me perustettiin bändi, koska me osallistutaan saamelaisnuorten taidetapahtumaan.
Meitä on bändissä seitsemän jäsentä. Bändin nimi on Oobbas, joka on kolttaa ja meinaa umpihankea.
Juuso ja Petteri soittavat kitaraa, Aaro soittaa rumpuja, Almira soittaa bassoa, Hannele kosketinsoittimia ja lisäksi laulaa ja laulajina Aka, Leena (ja Oskari?)
Bändin ensimmäinen keikka on saamelaisnuorten taidetapahtumassa, Rovaniemellä.
Bändi laulaa koltansaameksi. PMMP:n lautturi on käännetty koltaksi ja se on ainut kappale jota on harjoteltu.
Bändin tulevaisuutta ei tiedetä, sillä se perustettiin ensiksi vain taidetapahtumaa varten.
Almira Gerasimoff:
Tokio Hotelin keikka
Lomalla lähdin Helsinkiin Tokio Hotelin keikalle. Yövyin kaverini luona Pukkilassa.
Lähdettiin sunnuntai aamuna Helsinkiin. Käytiin jäähallilla katsomassa jaettiinko jonotusnumeroita vielä.
Jäähallilla oli jo porukkaa jonottamassa, mutta jonotusnumeroita oli jaettu 500 ja ne oli kaikki mennyt.
Mentiin ostoskeskus Jumboon shoppailemaan ja katsottiin elokuva Oma Taivas.
Elokuvan jälkeen lähettiin jäähallille jonottamaan. Jonotettiin reilu puolitoista tuntia ilman takkia pihalla.
Ovien piti aueta puoli seitsemän, mutta siinä oli kaikenlaisia ongelmaa joten ovet aukesi vasta puoli kahdeksan.
Kentällä oli jo aika paljon porukkaa, mutta me saatiin kaverin kanssa paikat keskiosasta. En nähnyt keikalla mitään, mutta kuvia ja videoita sain onneksi otettua.
Keikka oli tosi hyvä. Kaikki huusi ja lauloi mukana. Keikka loppui joskus kymmenen jälkeen, siitä sitten matkasimme takaisin Pukkilaan.
Juuso Fofonoff:
Puiden haku
Koska puut oli melkein loppu, lähdimme iskän kanssa mehtään niitä hakemaan.Ensiksi ajoimme kelkalla n. 3-4 km. päähän, ja siellä Jaakko sitten sahasi puut ja minä laitoin ne lavalle.
Kun Jaakko oli sahannut puut siinä kohdassa, hän jatkoi matkaa kävellen eteenpäin kaatamaan lisää puita. Kun minä olin saanut puut lavalle, niin odotin, etttä Jaakko oli kaatanut seuraavassa paikassa puut, ja ajoin kelkan puiden kanssa sinne.
Näin jatkettiin muutaman kerrran, ja kun ajoin kelkkaa viimeiselle puidenkaatopaikalle, kelkalla ajaminen alkoi olla jo aika hankalaa, koska puita oli kertynyt jo niin paljon lavalle, ja aamulla oli satanut märkää lunta. Meinasinpa myös jäädä kiinni yhteen mutkaan, mutta kaasua vaan hellästi mutta myös ärhäkästi niin pääse eteenpäin. Sitten nostimme loput puut lavalle, liinat ympärille kireälle ja eikun menoksi.
Kun olimme päässeet melkein pihaan, oikaisimme suon poikki ja sen jälkeen tuli aika tiukkakin mutka, ja kuten arvata saattoi kelkan se reuna kyllä kesti mutta puurekeä ei, koska olihan siinä niin suuri paino. Ei muuta kuin liinat auki ja osa puista maahan, kelkan ja reen väliin pitkä liina ja kelkka käyntiin. minä kyllä työnsin takaa ja iskä yritti vetää kelkalla, mutta kyllä siinä kauan meni saada ne pihaan.
Pihassa sitten avattiin TAAS liinat auki ja nostettiin puut pois kyydistä. Jaakko kävi kääntämässä kelkan ja minä menin suon reunalle puitten luo. Noo… ne loput puut siitä kuormasta kyllä meni ihan yhdellä yrityksellä liiterin luo.
Täytyy kyllä sanoa, että oli kyllä ihan sairaasti lunta, ja vaikka oli ollut kuukauden ajan pakkasta niin jälki oli kyllä pehmeä kuin pumpuli. Että semmoinen sunnuntai.
