leenafofonoff
23.09.2010 č 16.30
Leena Fofonoff:

Sää´mǩiõõl puõttiääi´j-seminaar

Tä´bbe leäi sää´mǩiõõl puõttiääi´j-seminaar da mu´st leäi to´ben alustuspuheenvuoro. Mon mainstem sää´mǩiõõl mainstumuš pirr.  Ǩeäin mon mainstam sää´mǩiõõl 2030-ee´jjest?  Nääit mon mainstem toben:

“Olen Leena Fofonoff ja olen yhdeksännellä luokalla.

Käytän koltansaamea vain koulussa, kun puhun opettajan kanssa. Tahtoisin käyttää kolttaa muulloinkin ja tykkäisinkin puhua sitä, mutta en uskalla, eikä se tunnu ollenkaan luontevalta. Puhuminen ei tunnu luontevalta, koska äidinkieleni on kuitenkin suomi, enkä ole puhunut kotona tai kavereiden kanssa juuri yhtään kolttaa. Kavereiden kanssa keskusteltaessa käytämme kuitenkin paljon sanoja, joita ei ole koltan kielessä tai joita emme tiedä. Jos yrittäisimme puhua kolttaa, voisi välillä tilanne olla se, että joka toinen sana on koltaksi ja joka toinen suomeksi. On paljon helpompaa puhua koko ajan suomeksi. Tiedän, että jonain päivänä uskallan puhua kolttaa paljon, mutta miten luontevalta se tuntuu silloin kavereiden kanssa? Jos nyt ei tunnu luontevalta puhua kavereiden tai sukulaisten kanssa kolttaa, miten asian saa muuttumaan?

Omasta mielestäni kielitaitoni on melko hyvä ja tahdon parantaa sitä koko ajan. Kouluun mennessäni osasin kolttaa vähän. Osasin vain sen mitä kielipesässä opin, sillä me emme ole puhuneet kotona juuri yhtään koltansaamea. Luulen, että se, että olen sitä sukupolvea joka osallistui kielipesään sekä kieli- ja kulttuurisiidan toimintaan on auttanut minua positiivisesti kielen opiskelussa ja on innostanut minua. Olen nyt peruskoulussa opiskellut kolttaa vieraana kielenä ja aion jatkaa sen opiskelua vielä peruskoulun loputtuakin. Eikä minusta koskaan ole tuntunut siltä, että tahtoisin lopettaa sen kokonaan. Koltansaamen opiskelu on tuottanut minulle vaikeuksia siinä missä englanti ja ruotsikin. En aina ole onnistunut taivuttamaan verbejä oikein, enkä ole tajunnut, mitkä säännöt niissä pätee. Useiden substantiivien taivutus ja niiden oikeinkirjoittaminen ei ole ollenkaan helppoa. Mutta lähes aina olen tykännyt opiskella kolttaa ja se on ollut minulle vain hyödyksi.

Perheeni kannustaa minua puhumaan kolttaa ja he ovat iloisia siitä, että haluan jatkaa sen opiskelua tulevaisuudessakin, ja että tahtoisin työskennellä koltan kielen parissa. Aion jatkaa koltansaamen opiskelua vielä peruskoulun jälkeen. Tahdon opiskella sitä, jotta osaisin sitä paremmin, ja jotta voisin myöhemmin työskennellä koltankielen parissa. Tahtoisin kääntää tekstejä tai olla töissä esim. kielipesässä. Koen lisäksi, että koltansaamen osaamisesta on minulle hyötyä tulevaisuudessa, sillä monia työpaikkoja hakiessa on etua, jos osaa saamea.

Tulevaisuudessa aion ehdottomasti opettaa omille lapsilleni kolttaa ja kaikkea siitä kulttuurista, mikä meillä on. Tahdon kasvattaa heidät olemaan ylpeitä siitä, että ovat saamelaisia ja toivon, että he näkevät saamelaisuuden mukavana asiana ja että he tahtovat puhua kolttaa ja olisivat kiinnostuneita juuristaan. Me kolttasaamelaiset olemme vähemmistön vähemmistö, haluaisin omalta osaltani siirtää kieltä ja kulttuuria seuraavalle polvelle, ja sillä tavalla auttaa edes vähän kielen elossa pysymisessä.

Kenen kanssa puhun kolttaa kahdenkymmenen vuoden päästä? Kenen kanssa puhun sitä nyt? Todellisuudessa hyvin harvan kanssa. Jotta kieli säilyisi, sitä pitäisi puhua. Pitäisi puhua silloinkin, kun muuttaa paikkakunnalta pois. Jos minulle ei nyt ole luontevaa puhua kavereiden kanssa kolttaa, enkä puhu sitä kovin monen aikuisenkaan kanssa, niin kenen kanssa puhun sitä sitten vieraalla paikkakunnalla suomalaisten keskellä, sitten kun muutan jatko-opiskelemaan? Tai miten se muuttaminen toiselle paikkakunnalle tekisi siitä puhumisesta jotenkin luontevampaa?

Miten näen koltansaamen kielen tulevaisuuden? Jos tätä kysyttäisiin 90-luvulla ihmisiltä, he voisivat olla toiveikkaita. No, kahdenkymmenen vuoden päästä meillä on huomattavasti enemmän kirjallisuutta ja Sevettijärven koulussa on paljon enemmän oppilaita. Kolmenkymmenen vuoden päästä meillä on jo paljon palveluita koltaksi ja Sevettijärvestä on tullut iso paikka. Näin voisivat osa vastata. Ihmiset ovat niin toiveikkaita, kun he miettivät tulevaisuutta. Mutta sitten kun eletäänkin sitä tulevaisuutta nykyhetkenä, niin pohditaan, että missä onkaan se suuri määrä oppilaita, joista haaveilimme parikymmentä vuotta sitten? On hyvä olla optimistinen, mutta voi miettiä myös eri tavalla. Mitä jos me vaan haaveillaan ja toivotaan liikaa? Ei sitä kirjallisuutta haaveilemalla tule, eikä saamenkielistä musiikkia tule lisää, jos me vain omissa ajatuksissamme haaveilemme siitä. Entä ne koltankieliset palvelut? Ei niitä saa, jos ei ole ammattitaitoisia saamenkielentaitajia. Ja niitä ei ilmesty vain sormia napsauttamalla.

Näin haastan kaikki ikäiseni tekemään kaikkensa koltansaamen tulevaisuuden turvaamiseksi.

Vielä lopuksi tahdon kiittää kaikkien oppilaiden puolesta Seijaa. Työsi on tosi tärkeää ja arvokasta. Olet opettanut meille paitsi kieltä, niin myös leu´ddamisen saloja ja perinnekäsitöiden tekoa. Olet aina jaksanut kannustaa meitä olemaan rohkeita ja käyttämään kieltä. Spä´sseb!:)”

Kommeent
Šõõddi-a mâiʹd-ne miõʹlle? Koommend ääʹšš!
Komment (3)

Kategorii Täʹbbe-ba šõõõddi nääiʹt!
leenafofonoff
05.09.2010 č 20.11
Leena Fofonoff:

Čõhčč

Ǩie´ss lij rääi da čõhčč puätt. Muu miõlâst čõhčč lij pukin puermõs ee’jjäi’ǧǧ. Te’l luâtt lij sami mooččâs, ko muõrri lõõst lie ruânn, vi’sǩǩes, ru’čǩǩes da siõmna ruõppses. šõŋŋ še vaajjtââtt täujja. Na, kâl toben âbrr jeänab ko pei’vv päštt, leša kâl čõhččma’nnust lie måtam peei’v, ku’äss ij âbrr, håt-i tõid jie leäkku nu’t jiânnai! Håt-i mon tu’ǩǩääm ko lij jââlkõs da šiõǥǥ šõŋŋ, ni  mon tuǩǩ’ääm ǩiõččad âbrr še. Tän neä’ttellooppâst jiõllem mieccest väǯǯmen da välddmen snimldõõǥǥid ko toben leäi nu’t mooččâd! Mon kâl tu’ǩǩem lee’d toben. Da tä’st õõldâsmie’ccest mon jiõm põõll nu’t jiânnai tõid kaamprid!

Čõhčč lij muee’rj da kuõbrri ääi’j. Luâđast še kau’nn håt mâid! Ouddmiârkkân kuõbbar mii lij mâte heär’vvrää’ss!

Åån ko lij čõhččmää’nn lij tiâtlõs ju’n koumm škooulneä’ttel tue’ǩǩen. Näit-a mu’st še aa’lji mââimõs ee’jj tääiben Če’vetjääu’r škooulâst. Hih, jurddmaka, ko justhan mon puõttem škooule da le’jjem sami käinnaš. Škooulâst le’jje te’l jeänab päärnaid, ââinõs 20! Åån mon leäm škooul puärrsumõs da tääiben lie pâi 8 škooulnee’ǩǩ! Lij siõmna jaakkõs ju’rdded, što puõtti čõhčč mu’st õõlǥši siirdčõõttâd koozz-ne jee’res päikka. Leša nu’bb peä’lnn mon ju’n vuerddam tõn! Åån mon ju’n šmiõttam siõmna, mõõnn’nalšem toben  škooulâst lij, mä’htt pi’rǧǧääm toben? Leša åån õõlǥši kâl šmiõtted pâi tän ee’jj da jie’lled õõut pei’vv vuâreeld.

Čâhčča luâtt lij sami mooččâs da eunnai.

Kommeent
Šõõddi-a mâiʹd-ne miõʹlle? Koommend ääʹšš!
Komment (2)

Kategorii Rääʹǩǩes peiʹvvǩeʹrjj
leenafofonoff
03.09.2010 č 10.53
Leena Fofonoff:

Pââ´zzjoo´ttiprää´zneǩ 27.8.-29.8.2010

Mõõnni neä´ttellooppâst leäi ortodoksi jõnn pââzzjoo´ttiprää´zneǩ. Tõt  prää´zneǩ aa’lji piâtnõc Njeä´llmest da puuđi pâsspeei´v Njauddmest. Sue’vet leäi prää´zneǩ Če´vetjääurest. To´ben le´jje jiânnai pââ´zzjoo´tti juõ´ǩǩå´rnn Lääddjânnmest, Taarrâst, Ruõššjânnmest da Virost. Virost leäi puättam kue’htt Setukaisneezzan da sij laullu Če´vetjääu´rest pei´vvprää´znǩest. Joordam što sij laullu Njeä´llmest še.

Pei’vvprää’zneǩ aa’lji õudduooumâž Veikko Feodoroff tiõrvvpue’ttemmainnsin. Škooulnee’ǩǩin da jee’res oummin leäi programm: Siõm päärna laullu kue´htt laulli sää´mas, mij siõriim kaa’ddrel, Juuso leu’ddji. Hannele da Leena lo’ǩǩe Hannele ǩee’rjtum “Muu Sabmi 2030” mainnâz.Vuâǯǯaim kuullâd võl garmanšeeǩǩ soittmuužž, Mauri Mahlavuori laauljoukk lääulai muädd mooččâs laulli, metropoliitt Panteleimon da Taarr papp e´čč Johannes pu´htte tiõrvv-vuõđid. Leäi hää´šǩ vuei´nned tobbdsid- diakoni-Olli koozz mij le´jjiim tobdstõõttâm Ruâvnjaarǥâst ko mij le´jjiim kaiddõsškooulâst ǩeässa. Tiiǩ le´jje puättam jiânnai paapp, õhttsi´žže 11. Oulu metropoliitt Panteleimon lij jååttam mealggâd juõ´ǩǩ ee´jj tääi´ben. Če´vetjääu´rest šluu´žb leäi ku´ǩǩ da prizeešja vuõiti vä´ldded vuâstta metropoliittast le´be takai paappâst. Cee´rkvest le´jje jiânnai oummu, puk jie čaakkâm ni cee´rkav siizz.

Akatistos leäi jeä´ǩǩää viiđ ääi´j ceerkvest. Tõ´st mušttlet jiânnai pâ´ss Treffan Peäccâmnee´ǩǩ. Tõn maŋŋa aa´lji seminaar, koonn teeman leäi pââ’zzjoo’tti- ǩii tõt lij? Õhtt professor, e´čč Pentti Hakkarainen da e´čč Slava Skopetsk mainnste da si´jjid leäi miõllǩiddsaž ku´vddled.

Ši´ljju leäi ciâggtum kue´tt, ko´st kaaupše mää´rfaid, meäkkai vi´lǧǧesleei´bid, čee, kaa´ff da limonaad. Õõudap ii´jji mij leä´p siõrrâm da ǩeâšttam reeddast lâša tän vuâra mij le´jjiim se´st: e´pet setuneezzan laullu da samai hää´sǩ leäi kuullâd ko Panteleimon da e´čč Slava le´jje solistin Mahlavuori laulljooukâst! Looppâst kuuliim õõut leeu´d.

Prää´zneǩ juättkji võl Njâuddmest pâ´sspeei´v tue´lää. To´ben leäi čää´ʒʒ pââ´zztumus jokkreeddast. Panteleimon ci´sttji tõn pääi´ǩ, koozz puõ´tti ee´jj rue´ǩǩe n. čue´đ oummu paaʒʒtõõzzid. Tän pääi´ǩest da Pâččjooǥǥ suõllust ka´ǯǯe pââjas ääu´din tõid taautid. Lij mie´rr ruõkkâd o´đđest tõid čue´tt sämmlai paazztõõzzid 2011 ǩeässa, tõt le´čči ju´n piâtnâcan.

Hå´t-i ij abrram, leäi kuuitâǥ kõõlmâs di leäi šiõǥǥ juukkâd puõ´lli kaa´ff prää´zneǩ looptõssân.

Kommeent
Šõõddi-a mâiʹd-ne miõʹlle? Koommend ääʹšš!
Komment (3)

Kategorii Sevettist šâdd, Sevettist šäigg da soitt