leenafofonoff
23.09.2010 č 16.30
Leena Fofonoff:

Sää´mǩiõõl puõttiääi´j-seminaar

Tä´bbe leäi sää´mǩiõõl puõttiääi´j-seminaar da mu´st leäi to´ben alustuspuheenvuoro. Mon mainstem sää´mǩiõõl mainstumuš pirr.  Ǩeäin mon mainstam sää´mǩiõõl 2030-ee´jjest?  Nääit mon mainstem toben:

“Olen Leena Fofonoff ja olen yhdeksännellä luokalla.

Käytän koltansaamea vain koulussa, kun puhun opettajan kanssa. Tahtoisin käyttää kolttaa muulloinkin ja tykkäisinkin puhua sitä, mutta en uskalla, eikä se tunnu ollenkaan luontevalta. Puhuminen ei tunnu luontevalta, koska äidinkieleni on kuitenkin suomi, enkä ole puhunut kotona tai kavereiden kanssa juuri yhtään kolttaa. Kavereiden kanssa keskusteltaessa käytämme kuitenkin paljon sanoja, joita ei ole koltan kielessä tai joita emme tiedä. Jos yrittäisimme puhua kolttaa, voisi välillä tilanne olla se, että joka toinen sana on koltaksi ja joka toinen suomeksi. On paljon helpompaa puhua koko ajan suomeksi. Tiedän, että jonain päivänä uskallan puhua kolttaa paljon, mutta miten luontevalta se tuntuu silloin kavereiden kanssa? Jos nyt ei tunnu luontevalta puhua kavereiden tai sukulaisten kanssa kolttaa, miten asian saa muuttumaan?

Omasta mielestäni kielitaitoni on melko hyvä ja tahdon parantaa sitä koko ajan. Kouluun mennessäni osasin kolttaa vähän. Osasin vain sen mitä kielipesässä opin, sillä me emme ole puhuneet kotona juuri yhtään koltansaamea. Luulen, että se, että olen sitä sukupolvea joka osallistui kielipesään sekä kieli- ja kulttuurisiidan toimintaan on auttanut minua positiivisesti kielen opiskelussa ja on innostanut minua. Olen nyt peruskoulussa opiskellut kolttaa vieraana kielenä ja aion jatkaa sen opiskelua vielä peruskoulun loputtuakin. Eikä minusta koskaan ole tuntunut siltä, että tahtoisin lopettaa sen kokonaan. Koltansaamen opiskelu on tuottanut minulle vaikeuksia siinä missä englanti ja ruotsikin. En aina ole onnistunut taivuttamaan verbejä oikein, enkä ole tajunnut, mitkä säännöt niissä pätee. Useiden substantiivien taivutus ja niiden oikeinkirjoittaminen ei ole ollenkaan helppoa. Mutta lähes aina olen tykännyt opiskella kolttaa ja se on ollut minulle vain hyödyksi.

Perheeni kannustaa minua puhumaan kolttaa ja he ovat iloisia siitä, että haluan jatkaa sen opiskelua tulevaisuudessakin, ja että tahtoisin työskennellä koltan kielen parissa. Aion jatkaa koltansaamen opiskelua vielä peruskoulun jälkeen. Tahdon opiskella sitä, jotta osaisin sitä paremmin, ja jotta voisin myöhemmin työskennellä koltankielen parissa. Tahtoisin kääntää tekstejä tai olla töissä esim. kielipesässä. Koen lisäksi, että koltansaamen osaamisesta on minulle hyötyä tulevaisuudessa, sillä monia työpaikkoja hakiessa on etua, jos osaa saamea.

Tulevaisuudessa aion ehdottomasti opettaa omille lapsilleni kolttaa ja kaikkea siitä kulttuurista, mikä meillä on. Tahdon kasvattaa heidät olemaan ylpeitä siitä, että ovat saamelaisia ja toivon, että he näkevät saamelaisuuden mukavana asiana ja että he tahtovat puhua kolttaa ja olisivat kiinnostuneita juuristaan. Me kolttasaamelaiset olemme vähemmistön vähemmistö, haluaisin omalta osaltani siirtää kieltä ja kulttuuria seuraavalle polvelle, ja sillä tavalla auttaa edes vähän kielen elossa pysymisessä.

Kenen kanssa puhun kolttaa kahdenkymmenen vuoden päästä? Kenen kanssa puhun sitä nyt? Todellisuudessa hyvin harvan kanssa. Jotta kieli säilyisi, sitä pitäisi puhua. Pitäisi puhua silloinkin, kun muuttaa paikkakunnalta pois. Jos minulle ei nyt ole luontevaa puhua kavereiden kanssa kolttaa, enkä puhu sitä kovin monen aikuisenkaan kanssa, niin kenen kanssa puhun sitä sitten vieraalla paikkakunnalla suomalaisten keskellä, sitten kun muutan jatko-opiskelemaan? Tai miten se muuttaminen toiselle paikkakunnalle tekisi siitä puhumisesta jotenkin luontevampaa?

Miten näen koltansaamen kielen tulevaisuuden? Jos tätä kysyttäisiin 90-luvulla ihmisiltä, he voisivat olla toiveikkaita. No, kahdenkymmenen vuoden päästä meillä on huomattavasti enemmän kirjallisuutta ja Sevettijärven koulussa on paljon enemmän oppilaita. Kolmenkymmenen vuoden päästä meillä on jo paljon palveluita koltaksi ja Sevettijärvestä on tullut iso paikka. Näin voisivat osa vastata. Ihmiset ovat niin toiveikkaita, kun he miettivät tulevaisuutta. Mutta sitten kun eletäänkin sitä tulevaisuutta nykyhetkenä, niin pohditaan, että missä onkaan se suuri määrä oppilaita, joista haaveilimme parikymmentä vuotta sitten? On hyvä olla optimistinen, mutta voi miettiä myös eri tavalla. Mitä jos me vaan haaveillaan ja toivotaan liikaa? Ei sitä kirjallisuutta haaveilemalla tule, eikä saamenkielistä musiikkia tule lisää, jos me vain omissa ajatuksissamme haaveilemme siitä. Entä ne koltankieliset palvelut? Ei niitä saa, jos ei ole ammattitaitoisia saamenkielentaitajia. Ja niitä ei ilmesty vain sormia napsauttamalla.

Näin haastan kaikki ikäiseni tekemään kaikkensa koltansaamen tulevaisuuden turvaamiseksi.

Vielä lopuksi tahdon kiittää kaikkien oppilaiden puolesta Seijaa. Työsi on tosi tärkeää ja arvokasta. Olet opettanut meille paitsi kieltä, niin myös leu´ddamisen saloja ja perinnekäsitöiden tekoa. Olet aina jaksanut kannustaa meitä olemaan rohkeita ja käyttämään kieltä. Spä´sseb!:)”

Kommeent
Šõõddi-a mâiʹd-ne miõʹlle? Koommend ääʹšš!
Komment (3)

Kategorii Täʹbbe-ba šõõõddi nääiʹt!

3 vasttõssâd “Sää´mǩiõõl puõttiääi´j-seminaar”

  1. Pauliina Pauliina ǩeʹrjjti:

    Upea puheenvuoro Leena!
    Jos kaikki ikäisesi pystyvät ajattelemaan näin kaukonäköisesti, kielemme ja kulttuurimme kyllä jatkuu. Kiitos, kun postitit puheenvuorosi tänne blogiin että mekin, jotka emme Sevetin seminaariin päässeet, voimme sen lukea!

  2. Kaisa Kaisa ǩeʹrjjti:

    Todella hyvä kirjoitus!

    Itse olen viimeaikoina pohtinut paljon opiskeluiden takia saamen kielen elvyttämistä ja säilymistä. Nuorten asenteilla ja teoilla on kielten säilymisessä todella suuri merkitys. On todella hienoa, että Sevetissä nuorilla on halua säilyttää koltansaamen kieli. Jos uudet sukupolvet eivät huolehdi kielten säilymisestä, niin kuka sitten? Vanhempi sukupolvi ei elä ikuisesti.

    Tsemppiä koltan opiskeluun ja puhumiseen!

  3. Kimberli Kimberli ǩeʹrjjti:

    Aivan upea kirjoitus Leena! Hyvin olet miettinyt asioita ja ei voi kuin nostaa hattua sulle! Oletko miettinyt, voisitko kavereiden ja suvun kanssa pitää yhtä päivää viikossa, kun et puhu muuta kuin kolttaa edes pakon edessä? Pikku hiljaa alkaa löytää sanoja asioihin, mitä haluat sanoa, kun joudut funtsaamaan niitä tai sitten löydät toisenlaisia keinoja sanoa niitä ihan kuin vieraiden kielten opiskelemisessakin.

Koommend ää’šš!